Kesähäiden aamusirkku
Olimme häissä Keski-Suomen ja Pohojanmaan rajamaastossa. Häät olivat kunnon maalaiskemut. Oli hääpolskaa ja hanurinsoittoa, itkua naurua ja laulua. Hyvät ruuat, riittävästi juomaa, iloisia ystäviä, musisoivaa sukua: serkkupoika soitti haitaria, veljentyttö huilua, setä rumpuja, pikkuserkku bassoa ja välillä vaihdettiin paikkoja. Lopulta itse morsiankin lauloi. Aivan mahtavaa. Ja morsian oli tooodella kaunis ja hehkuva 7. kuun raskaudessaan ja jaksoi juhlia viimeiseen asti.
Omaa juhlintaani haittasi vähän väsymys, palelu ja se hemmetin alakulo, jota iloisetkaan tapahtumat eivät pyyhi pois. Menin nukkumaan kolmelta, mutta pari tuntia meni kuunnellessa jatkoörinää, perinpohjaista yrjöämistä ja hyviä neuvoja ("juo välillä vettä, että saat kaiken ulos") viereisestä huoneesta. Valmistauduin huokaisten valvomaan loppuyön ("häissähän tässä ollaan"), mutta heräsinkin kahdeksalta ja huomasin nukkuneeni kokonaiset kolme tuntia. Vähänkö olin onnellinen! Eikä ollut krapulaakaan! Hypähtelin keittiöön ja törmäsin morsiamen äitiin, joka oli tullut valmistamaan aamiaista hääväelle. Iloisena aamulintuna sirkutin haluavani ehdottomasti auttaa.
Aamun kruunasi sauna ja järviuinti, joita olin itse asiassa odottanut siitä saakka, kun hääkutsu tipahti postilaatikoon. Oi että järvivesi oli lämmintä verrattuna mereen! Olisin voinut jäädä tuntikausiksi lillumaan järveen ja loikoilemaan aurinkoiselle laiturille, mutta kärsimätön seurueeni patisti lähtemään. Hyväntuulisuuteni oli silti vankkumaton, varsinkin kun pääsin rattiin ja suomipopissa lauloi Putron poika. Suomalainen kesämaisema, pikkutie, hyvää seuraa ja hyvää musaa - kyllä matka todellakin on joskus päämäärää parempi. Varsinkin, kun perillä odottaa arki ja todellisuus.
Sitä mukaa, kun Helsinki lähestyi, hyvä tuuleni alkoi hiipua ja illalla olin taas mörkönä. Paitsi sillä hetkellä, kun pikkupoika tuli halaamaan.
Olen muuten huomannut, että alakuloni on mustimmilllaan tietyssä kuukauden vaiheessa. Tänään oloni on nimittäin taas melko tasainen. Olisko tosiaan niin, että e-pillerit poistivat PMS:n kymmeneksi vuodeksi?
Omaa juhlintaani haittasi vähän väsymys, palelu ja se hemmetin alakulo, jota iloisetkaan tapahtumat eivät pyyhi pois. Menin nukkumaan kolmelta, mutta pari tuntia meni kuunnellessa jatkoörinää, perinpohjaista yrjöämistä ja hyviä neuvoja ("juo välillä vettä, että saat kaiken ulos") viereisestä huoneesta. Valmistauduin huokaisten valvomaan loppuyön ("häissähän tässä ollaan"), mutta heräsinkin kahdeksalta ja huomasin nukkuneeni kokonaiset kolme tuntia. Vähänkö olin onnellinen! Eikä ollut krapulaakaan! Hypähtelin keittiöön ja törmäsin morsiamen äitiin, joka oli tullut valmistamaan aamiaista hääväelle. Iloisena aamulintuna sirkutin haluavani ehdottomasti auttaa.
Aamun kruunasi sauna ja järviuinti, joita olin itse asiassa odottanut siitä saakka, kun hääkutsu tipahti postilaatikoon. Oi että järvivesi oli lämmintä verrattuna mereen! Olisin voinut jäädä tuntikausiksi lillumaan järveen ja loikoilemaan aurinkoiselle laiturille, mutta kärsimätön seurueeni patisti lähtemään. Hyväntuulisuuteni oli silti vankkumaton, varsinkin kun pääsin rattiin ja suomipopissa lauloi Putron poika. Suomalainen kesämaisema, pikkutie, hyvää seuraa ja hyvää musaa - kyllä matka todellakin on joskus päämäärää parempi. Varsinkin, kun perillä odottaa arki ja todellisuus.
Sitä mukaa, kun Helsinki lähestyi, hyvä tuuleni alkoi hiipua ja illalla olin taas mörkönä. Paitsi sillä hetkellä, kun pikkupoika tuli halaamaan.
Olen muuten huomannut, että alakuloni on mustimmilllaan tietyssä kuukauden vaiheessa. Tänään oloni on nimittäin taas melko tasainen. Olisko tosiaan niin, että e-pillerit poistivat PMS:n kymmeneksi vuodeksi?
posted by kaisa | 9:30 ap.
5 Comments:
Joo! Siis että mulla on sentyyppinen kokemus, että pillerit poistaisivat (ainakin melkein kokonaan) PMS:n. Vaikka huonontavathan ne tietty elon laatua muuten...
Mun mielestä e-pillerit poistaa luonnollisen olon.
Heini, kiva "nähdä" suakin täällä:)
Joo, minä olen myös sitä mieltä, että e-pillerit laimentavat luonnetta. Mun kohdalla totuus on tullut esiin viimeisen kolmen vuoden aikana, mutta ailahteluista huolimatta olen onnellinen löydettyäni todellisen itseni.
Ensinnäkin, hääkuvauksesi kuulostaa aivan mahtavalta! Juuri tuollaiset haitarihäät minäkin haluaisin, jos joskus pääsisin naimisiin :) Minäkin pääsen ylihuomenna häihin (ihanaisen Heini-morsiamen), ja luulenpa, että hyvät juhlat on niistäkin tulossa. Jee, hääjännitys nousee hetki hetkeltä!
Minä en omalta kohdaltani ole kokenut, että pillerit laimentaisivat luonnetta tai huonontaisivat elämänlaatua. Ihan yhtä depressiivinen ja toisaalta elämänriemuinen olen ollut sekä pillereitä syövänä että ilman niitä. Kun viimeksi lopetin pillerit, meni puoli vuotta, ennen kuin kuukautiset alkoivat, ja se se vasta luonnottomalta tuntui. Alkuvuodesta mullakin kyllä oli sellainen kausi, että halusin kovasti jättää pillerit pois, mutta nyt olen taas tyytyväinen tasaiseen kiertoon, vaikkei mulla (ikävä kyllä!) ole edes säännöllistä ehkäisyntarvetta. Vaan taitaa olla melkoisen yksilöllistä, miten kukakin noihin hormooninappeihin reagoi.
Kaisa hei,
IHANAA lukea juttujasi palattuani juuri takaisin informaatioyhteiskuntaan!
Kovin kankealta tuntuu paluu. Eilen illalla steppailin vielä Lieksan auringossa ja rennolla raitilla, ja iltayöstä Pasilan läpi kävellessäni tunsin kulttuurishokin kummittelevan jossain selkäni takana. Mutta jospa se tästä... pikkuhiljaa. Onneksi pääsee jo heti tänä iltana kasvimaalle kökkimään; vetämään henkeä. Huh.
Mutta nauttikaamme edelleen tästä ihanasta suvesta, töihinpaluusta ja muusta bluusta huolimatta.
"Vielä on kesää jäljellä!"
Ja mitä noihin PMS-asioihin tulee, niin olen vain todennut, että mielialoja menee ja mielialoja tulee...
ee
Lähetä kommentti
<< Home