Hetki, jonka haluan elää uudestaan (Sodankylä II)

Tänä aamuna 01.00.

Astun pimeästä, täydestä elokuvateatterista keskiyön valoon. Palailen todellisuuteen italialaisen trillerin maailmasta. Vedän villapaidan ylleni, se riittää. Villapaitailma on täydellinen. Aurinko paistaa, mutta sääsket nukkuvat. Kävelen verkkaisesti raitilla, ostan hillalätyn. Ohitan Seita-baarin terassin, moikkaan tuttua. Vastaantulijoiden silmissä on yhtä onnellisen päämäärätön katse kuin omissanikin. Ei väsytä, väsyttää. Pää on selvä ja todellisuus antaa parastaan. Syön lättyä ja tunnen lievää valitsemisen tuskaa teltan yönäytöksen ja hotellihuoneen välillä. Mutta vain lievää.