Olispa aina näin
Olen saanut huonoja uutisia kahdessa kirjeessä. En jaksa murehtia niitä, sillä posti toi myös yhden hääkutsun. Ja tänään oli hyvä päivä.
Sain nukkua aamulla pitkään ja herätä helteiseen aamuun, avata oven viileälle terassille, juoda kupin kahvia ja lukea lehden rauhassa. Aamupäivän haastavin tehtävä oli loppuviikon ruokalistan laatiminen. Pääsin juhannukseen saakka. Sisko soitti ja ilmoitti tulevansa jussinviettoon. Heti perään pirautti veli ja kutsui itsensä illaksi kylään.
Kaupasta löysin kaikkea ihanaa kesätuoretta: tomaatteja, kurkkuja, uusia perunoita. Pikkupojan unien aikana ripustin vierashuoneeseen anopilta saamani vanhan ohuen pellavaverhon, joka on peräisin antiikkimakasiinista. Tuuletin Äänekosken tuliaiset, ne valkoiset villamatot. T korjasi terassilla lamput, vihreän ja vaaleanpunaisen. Kierrätyslöytöjä nekin. Ajatuskin vaaleanpunaisesta valosta vierashuoneessa tekee onnelliseksi. Otin muuten myös vaaleanpunaisen hääpukuni esiin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun menimme naimisiin kolme vuotta sitten. On se yhä ihana! Niin kuin naimisissa oleminenkin.
Illalla loikoilin rannalla veljen kanssa. Hiekka väreili vielä vähän hellettä. Ei siis mitään eritystä tänään. Aivan täydellistä.
Sain nukkua aamulla pitkään ja herätä helteiseen aamuun, avata oven viileälle terassille, juoda kupin kahvia ja lukea lehden rauhassa. Aamupäivän haastavin tehtävä oli loppuviikon ruokalistan laatiminen. Pääsin juhannukseen saakka. Sisko soitti ja ilmoitti tulevansa jussinviettoon. Heti perään pirautti veli ja kutsui itsensä illaksi kylään.
Kaupasta löysin kaikkea ihanaa kesätuoretta: tomaatteja, kurkkuja, uusia perunoita. Pikkupojan unien aikana ripustin vierashuoneeseen anopilta saamani vanhan ohuen pellavaverhon, joka on peräisin antiikkimakasiinista. Tuuletin Äänekosken tuliaiset, ne valkoiset villamatot. T korjasi terassilla lamput, vihreän ja vaaleanpunaisen. Kierrätyslöytöjä nekin. Ajatuskin vaaleanpunaisesta valosta vierashuoneessa tekee onnelliseksi. Otin muuten myös vaaleanpunaisen hääpukuni esiin ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun menimme naimisiin kolme vuotta sitten. On se yhä ihana! Niin kuin naimisissa oleminenkin.
Illalla loikoilin rannalla veljen kanssa. Hiekka väreili vielä vähän hellettä. Ei siis mitään eritystä tänään. Aivan täydellistä.
posted by kaisa | 9:01 ip.
6 Comments:
Lähden huomenna kotiseudulle, kun sain ystävänkin kaveriksi. Ajattelin näyttää hänelle lapsuuteni leikkipaikkoja, viedä pyöräretkelle ja tietysti aattona kirkkojärven rantaan kokkotulille. Ehkä hänen avullaan löydän uusia näkökulmia kylään, josta kerran niin janosin kauas pois. On hyvä palata nähdäkseen, minne asti on päässyt.
Kesäheinä-Kaisa, vietä läheistesi kanssa näköisesi junannus: vaaleanpunaista, luonnonvalkoista, vaaleanvihreää, heleänkeltaista ja turkoosia.
Blue
Ps. Blue toivoo: näytähän joskus se vaaleanpunainen hääpukusi ja kuvia häistä.
Hei Blue,
voisikohan sitä joskus palata kotiseudulleen jäädäkseen?
Eipä oikeastaan.
Ei. En voisi palata kotiseudulle. Ehken ole saanut siihen tarpeeksi etäisyyttä; siellä käydessäni huomaan janoavani yhä - omaan kotiini ja tähän kaupunkiin, jossa voin hengittää ja elää näköistäni elämää.
Blue
Kesätyttöseni, ihania nuo sinun Sodis-tunnelmasi! Ihan kuin olisi itse päässyt sinne hetkeksi. Bloggaavat ystävät ovat elämän suola.
Hauska sattuma muuten, että kirjoitat hääpuvustasi. Ihan pari päivää sitten muistelin, kuinka ihanalta näytitkään siinä teidän häissänne.
Minä olen edennyt kesäelämässäni Virroille, omiin lapsuudenkesä-maisemiini. Täältä suuntaan loppuviikosta pohjoiseen pariksi-kolmeksi viikoksi. Onnellisia kesäpäiviä kaimaani!
Lähetä kommentti
<< Home