Veli, Espa ja Sodankylä

Veljeni on muuttanut Helsinkiin! Eilen kävimme kierrätyskeskuksessa etsimässä vuokrahuoneeseen pöytää ja tuoleja, mutta mitään ei vielä tarttunut mukaan. Olen ihan innoissani, kun pääsen sisustamaan. Veljeni antoi minulle täydet valtuudet. Sisustusbudjetti on tosin pienenlainen, mutta pääseepähän luovuus kukkimaan.

Kiekkarikeikan jälkeen ajoimme kuutosella keskustaan ja koska ilma oli kaunis, päätimme mennä Espan puistoon piknikille. T ja pikkupoikakin tulivat. Kesä tuntui taas alkavan.

Pipo ja hanskat ovat nyt siis laatikossa, mutta ne täytynee kaivaa vielä esiin. Ensi viikolla matkaamme nimittäin Sodankylän elokuvajuhlille, ja festarin kokeneet tietävät, ettei sinne kannata lähteä kevyin varustein. Ei ole yksi eikä toinenkaan kerta, kun olen päätynyt hellevaatteissa hytisten ostamaan villapaitoja Sodiksen pelastusarmeijan kirppikseltä. Pitäisiköhän ottaa ihan toppatakki..?

Parhaita työmuistojani ovat muuten ne kesät, kun olen ollut tekemässä leffajuhlilta juttuja. Olivatkohan ne kesät 1998 ja 1999? Päivät haastattelin ohjaajia ja näyttelijöitä, illalla kasasin jutut ja lähetin käsittelyyn. Sitten ehkäleffaan tai oluelle. Muutenkin muistelen pohjoisen maakuntalehden kesätyökesiä lämmöllä. Oli ideoita ja vapaus toteuttaa ne. Kaikki tuntui mahdolliselta. Toisaalta muistan kyllä hyvin myös turhautumisen, kun muut jäivät Helsinkiin ja minun piti palata kotikaupunkiini kolmeksi kuukaudeksi. Koko ajan oli toive päästä pois, töihin suurempaan kaupunkiin, suurempaan lehteen, mieluiten Helsinkiin.

Kannattaa todellakin olla varovainen siinä, mitä toivoo, koska sen voi kuin voikin saada.