kaisakriisi ja kirjamainos
Kesäblogini siirtyy kolmannelle kuulleen.
Yritin vaihtaa nimeni. En halua enää olla kaisa täällä lentokirjojen maailmassa. Kaisana en voi kirjoittaa paljoakaan siitä, mitä oikeasti ajattelen ja mistä minulla on edes jotakin sanottavaa eli itsestäni. Kaisana en halua listautua. Kaduttaa, etten ottanut salanimeä.
Mutta pakkoko sitä on aina itseään märehtiä.
Kaisana voisin kertoa vaikkapa sen, että luen havahduttavaa kirjaa 1900-luvun moraalifilosofiasta. Jonathan Gloverin kirjan nimi on Ihmisyys, ja siinä pohditaan, miksi ihmiset sotivat. Mikä saa ihmisen raiskaamaan, kiduttamaan ja tappamaan? Esimerkit 1900-luvulla käydyistä sodista, esimerkiksi 2. maailmansodasta, Vietnamista ja Persianlahdelta ovat kuvottavia, ja paikoin lukeminen ahdistaa. Kokonaisuutena lukukokemus on kuitenkin vapauttava. Kukapa ei olisi pohtinut, kuinka joku kaltaisemme saattaa pudottaa ydinpommin tai johtaa keskitysleiriä? Ja mikseivät sodat ja ihmisoikeusrikkomukset vieläkään ole historiaa? Kirja yrittää antaa vastauksia näihin kysymyksiin.
Gloverin lähestymistapa on kiihkoton. Hän esimerkiksi selittää, että ihmisen moraali ei katoa tuosta vain vaan murtuu tai murretaan asteittain. Glover on myös ehdottoman pasifistinen: Ihmisen on hyvä oppia tiedostamaan oma petomaisuutensa ja sen synkkä historia, jottei uutta Hiroshimaa tai Auschwitzia enää koskaan tapahtuisi.
Suosittelen kaikille kirjaa, jossa kyseenalaistetaan Nietzschen hulluimmat päähänpistot.
Kirja-arvio vei voimat, eikä minulla enää ole mitään sanottavaa edes itsestäni.
Yritin vaihtaa nimeni. En halua enää olla kaisa täällä lentokirjojen maailmassa. Kaisana en voi kirjoittaa paljoakaan siitä, mitä oikeasti ajattelen ja mistä minulla on edes jotakin sanottavaa eli itsestäni. Kaisana en halua listautua. Kaduttaa, etten ottanut salanimeä.
Mutta pakkoko sitä on aina itseään märehtiä.
Kaisana voisin kertoa vaikkapa sen, että luen havahduttavaa kirjaa 1900-luvun moraalifilosofiasta. Jonathan Gloverin kirjan nimi on Ihmisyys, ja siinä pohditaan, miksi ihmiset sotivat. Mikä saa ihmisen raiskaamaan, kiduttamaan ja tappamaan? Esimerkit 1900-luvulla käydyistä sodista, esimerkiksi 2. maailmansodasta, Vietnamista ja Persianlahdelta ovat kuvottavia, ja paikoin lukeminen ahdistaa. Kokonaisuutena lukukokemus on kuitenkin vapauttava. Kukapa ei olisi pohtinut, kuinka joku kaltaisemme saattaa pudottaa ydinpommin tai johtaa keskitysleiriä? Ja mikseivät sodat ja ihmisoikeusrikkomukset vieläkään ole historiaa? Kirja yrittää antaa vastauksia näihin kysymyksiin.
Gloverin lähestymistapa on kiihkoton. Hän esimerkiksi selittää, että ihmisen moraali ei katoa tuosta vain vaan murtuu tai murretaan asteittain. Glover on myös ehdottoman pasifistinen: Ihmisen on hyvä oppia tiedostamaan oma petomaisuutensa ja sen synkkä historia, jottei uutta Hiroshimaa tai Auschwitzia enää koskaan tapahtuisi.
Suosittelen kaikille kirjaa, jossa kyseenalaistetaan Nietzschen hulluimmat päähänpistot.
Kirja-arvio vei voimat, eikä minulla enää ole mitään sanottavaa edes itsestäni.
posted by kaisa | 8:51 ip.
10 Comments:
Suosittelen Peter Englundin kirjoja Kirjeitä nollapisteestä ja Hiljaisuuden historia.
Minusta Kaisa on hyvä nimi. Kaisasta tulee mieleen hauska, päättäväinen, rohkea ja urhea nainen, joka lukee hyviä kirjoja.
Tervetuloa töihin.
Blue
Ääh. Olen yhtä hammasta köyhempi ja sitä vain olisin soitellut. Hampaan poisvetämisen aiheuttamaa empatianpuutetta. Voimia töihin ja kaikkeen muuhunkin. Voithan aina ottaa käyttöön taiteilijanimen: toinen nimi plus äidin tyttönimi. Tai anopinkin tyttönimeä saa varmaan käyttää. T: Matilda Kejonen
Hei sinä anonyymi, kiitos vinkeistä.
Blue, aivan kauheaa, että loma on ohi. Toivottavasti kriisiterapiaryhmä odottelee terassilla...
Mari, soittelen sulle pian. Nyt vielä ulos, kun hellettä riittää ja lomasta on jälkellä enää tunteja.
Kaisa on minustakin aivan älyttömän hyvä nimi! :D Älä missään nimessä vaihda sitä!
Hieno tuo kirja-arviosi, täytyy panna mieleen. Itse olen ylittänyt itseni: luin mökillä väitöskirjaa Aino Kallaksen tuotannosta (feminististä kirjallisuudentutkimusta by Kukku Melkas) ja tykkäsin siitä, vaikka yleensä en millään jaksa lukea "oman alan" väikkäreitä.
Hyvää töihin paluuta, kyllä se siitä lähtee omalla painollaan rullaamaan.
Niin, ei Kaisassa mitään vikaa ole:) Mutta täällä blogimaailmassa haluaisin kuitenkin olla jollain toisella nimellä. Kai se on jotain itsesuojelua, jos aikoo kirjoittaa joskus jostain muustakin kuin säästä.
Älä vaihda itsestäsi mitään
Kiitos lehdestä, sisko-siskonen. Ruisrock odottaa, joten palataan ensi viikolla.
Kaisa sopii sulle hyvin, varsinkin kun tiedän mikä nimi heti sen jälkeen tulee. Yhdistelmä on juuri sulle sopiva. Tämä siis se Sodis-kirja, aika raskasta kesälukemista. Moraali murtuu asteittain, niinkaisitä sitten löystyy hankalissa olosuhteissa ja joukkoharhassa. Luimme lukupiirissä Saramagon Kertomus sokeudesta, jossa juuri kuvataan tätä. Suosittelen.
Lomat ohi siis? Kesä jatkuu, ja ihana vihreys ja aurinkoenergia.
T: Maria Kelloniemi
Kiitos Pirkollekin kirjavinkistä:)
Lähetä kommentti
<< Home