Pelosta
Pelkääminen on väsyttävää. Olen pelännyt monia asioita: ihmisten kohtaamista, sanomista, jutun kirjoittamista, autolla ajamista. Epäonnistumista. Olen hermoillut, mennyt piiloon, vältellyt, paennut, torjunut, kieltänyt.
Pitäisikö aina yrittää tehdä jotakin, mitä ei ole ennen uskaltanut tehdä? Pitäisikö pelkonsa yrittää voittaa vai hyväksyä?
Tänä aamuna voitin autolla-ajo-pelkoni, kun en vain enää jaksanut pelätä kolaria ja eksymistä. Vein pikkupojan päiväkotiin. Ajoin väylälle. Tiesin, etten enää voisi kääntyä takaisin. Tunsin lievää paniikkia ja kuplivaa voitonriemua. Melkein eksyin, joku soitti torvea, mutta pääsin kuitenkin perille.
Pitäisikö aina yrittää tehdä jotakin, mitä ei ole ennen uskaltanut tehdä? Pitäisikö pelkonsa yrittää voittaa vai hyväksyä?
Tänä aamuna voitin autolla-ajo-pelkoni, kun en vain enää jaksanut pelätä kolaria ja eksymistä. Vein pikkupojan päiväkotiin. Ajoin väylälle. Tiesin, etten enää voisi kääntyä takaisin. Tunsin lievää paniikkia ja kuplivaa voitonriemua. Melkein eksyin, joku soitti torvea, mutta pääsin kuitenkin perille.
posted by kaisa | 8:48 ap.
8 Comments:
Voittosi on hieno, onneksi olkoon!
Mahtavaa, sisko. En olis uskaltanu. Enhän uskalla ajaa autoa edes täällä. Voisko ajaa jotain blogiautoa html-koodeilla?
Hyvä hyvä! Olen muutaman kerran ajanut autoa isossa kaupungissa, ja molemmat kerrat ovat olleet sekoitus kauhua ja voitonriemua. Olen muuten ihan saletti, että tämä on sukupuolikysymys. Istutetaanko tyttöihin autokouluissa salavihkaa jokin pelkogeeni, että ne aina joutuisivat istumaan miehenpuolikkaiden kyydissä? Koska ihan oikeasti, mehän kyllä OSATAAN ajaa.
Istutetaan, autokouluissa ja kodeissa.
Tunnen minä kyllä miehiäkin, jotka eivät uskalla ajaa autoa.
Nyt tulee kärjistys joten kannatta nyt painaa jotain nappia jos ei niitä tykkää.
Teoriani: naiset vieroksuvat luontaisesti elotonta autoa, jonka toiminta ei ole heidän hallinnassaan. Sama pätee liikenteeseen, se on arvaamaton ilman järjellistä logiikkaa. Naiset hallitsevat kaiken muun, kaiken elollisen. Miehet sen sijaan ovat tyytyväisiä elottomasta massasta, jonka toimintaa voivat yrittää hallita omalta osaltaan. Liikenteessä he kokevat lauman, jossa sanattomilla viesteillä, alkukantaisilla eleillä voi selviytä päivästä toiseen ja kaupan kautta kotiin.
Olet lähtenyt autolla, kun et enää jaksanut pelätä. Et jaksanut välittää ennakoidusta logiikan puutteesta ja kaaoksesta. Sinusta tuli lauman osa ja se otti sinut. Teoria loppui nyt.
Muuten, missä ne luvatut Helsinki Topvitoset viipyy?
Muuten, tuosta pelosta. Noihin eilisiin joen yli katselemisiin liittyy myös pelko. Tänään minäkin yhden pelon voitin. Kävelin auringon jo laskiessa yhden pitkän sillan yli vaikken tiennyt sen tarkkaa kohtaa kartalla.
Tapaan katsoa ikkunoihin ja kuvitella ihmiset koteihinsa.
Nykyisin pelkään vähemmän kun tiedän ihmisyydestäkin enmmän. Viimeksi kun olin tässä kaupungissa, oli vain vähän aikaa siitä kun ihmisyyttä täällä päin ei juuri ollut. Nyt on toisin. Jotkut asiat tekee rohkeammaksi, kaksi niistä on nyt nukkumassa.
Kiitos kommneteista! Aihe on mielenkiintoinen. Miksi pikkupoikamme on tavattoman kiinnostunut kaikista mahdollisista koneista, vaikka kaikkea muutakin mielenkiintoista maailma (ja aiti ja isä) tarjoaa? Kaveri menee ihan pähkinöiksi, jos näköpiiriin ilmaantuu nosturi, kaivuri, trukki, traktori, kuormuri tai jopa ihan tavallinen auto.
Helsinki Top5 tulee kyllä, ehkäpä piankin. Kannattaa siis pysyä kanavalla.
Lähetä kommentti
<< Home