Kesäkirjasta ja rohkeudesta

Tavaroita on liikaa ja väärissä paikoissa. Annan asioiden kaaostua. Hekumoin ajatuksella, että pääsen pian järjestelemään nurkkia, tyhjentämään turhaa tavaraa kaapeista kirppislaatikoihin. Tavarasta luopuminen on vapauttavaa, kunhan pääsee eroon siitä harhasta, että kaikki pitää säästää. Kaikki pitää panna kiertoon! Ja asuuhan sisälläni pieni torimummo tai oikeastaan lipevä kaupparatsu: "Osta, osta!" Aion pitää kesän aikana ainakin yhden kirppiksen.

Mutta antaa kaaoksen nyt olla, ensimmäisenä lomapäivänä. Menen viltin alle kirjan kanssa. Ai minkä kirjan. No. Anaïs Ninin Erotican. Kellariloukku odottaa vuoroaan. Sori, lukupiirikaveri, mutta en pysty suhtautumaan kirjoihin yhtä analyyttisesti kuin itseeni. Kirja kiskoo syövereihin, enkä halua kellariin, onhan sentään kesä. Tavoittelen muita tunnelmia. Enkä halua Eroticaa lukupiiriin.

Sain livenä kommentin, että minun pitäisi olla rohkeampi kirjoituksissani. Olen taas blogi-identiteetti-ongelmani äärellä. Tämä ei ole fiktiota, vaan kirjoitan itsenäni itsestäni ja myös läheisistäni sellaisina kuin he ovat. Olisi eri asia, jos bloggailisin täysin anonyyminä. Tai kirjoittaisin tarinaa, josta irrottaisin ainakin näennäisesti itseni. Voisin kirjoittaa hurjia juttuja. Mutta kukaan ei tietäisi, kuka olen tai olenko se minä. Ja juuri nyt haluan olla minä.

Hilla puhui blogin ekshibitionistisesta luonteesta. Kirjoitus tarvitsee yleisön, omakohtainen kirjoitus tutun yleisön. Enkä uskalla yleisölleni - olkoonkin itse valitsemani - kertoa kaikkea. Jaha, taas yksi pelko - mitähän sille pitäisi tehdä?